Kun Teron esikoinen syntyi kuusi vuotta sitten, tuskaili hän tuoreena isänä lastenvaatteiden pukemisen kanssa. Hänen mielestään lastenvaatteet olivat pahimmillaan todella epäkäytännöllisiä, ja hän mietti mahtavatko muutkin isät kamppailla lastenvaatteiden kanssa. 

Kun Tero lomautettiin keväällä 2020, hän päätti tarttua toimeen ja ryhtyi ompelemaan itse. Nykyään ompelu on Terolle harrastus, joka haastaa häntä kehittämään itseään ompelijana. Kun perhe tarvitsee uusia vaatteita, hän miettii ensimmäisenä, voisiko ne tehdä itse. Omin käsin ommellut vaatteet ovat hänen mukaansa laadukkaampia ja myös pitkäikäisempiä kuin kaupasta ostetut. Ihailemme Teron mahtavaa asennetta, ja myös sitä kuinka hänen omat tyttärensä pääsevät osallistumaan vaatteidensa valmistamiseen.

Kun esikoisemme syntyi kuusi vuotta sitten, tuoreena isänä tuskailin lastenvaatteiden pukemisen kanssa. Mietin, että olenko oikeasti niin onneton pukemisessa vai onko osa lastenvaatteista  äärettömän epäkäytännöllisiä ja onko muilla iseillä samoja ongelmia?

Parhaiten mieleeni on jäänyt vastasyntyneen farkkumerkko ilman minkäänlaista joustoa ja jonka niskapuolella oli kolme toooodella pientä nappia liian tiukkoine napinläpineen. Ajattelin, että täytyyhän lastenvaatteista voida tehdä käytännöllisempia ilman, että vaatteen ”söpöystekijä” katoaa.
Kun keväällä 2020 koronan takia työt loppuivat ja minut lomautettiin toistaiseksi, päätin ryhtyä toimeen ja tutustua tuohon ihmeelliseen ompelun maailmaan.

Aloitin ompelun tuolloin aivan nollista. Ensimmäisen tekeleeni, joka oli ylisuuri neulatyyny, ompelin vaimoni opastaessa. Seuraavan, tyttärelleni ompelemani liian pienen trikoopipon ompelu vei minulta kymmenisen tuntia, koska en osannut edes puolata alalankaa.

Ompelukokemuksen ja -taitojen karttuessa aloin etsimään hyviä ompelukaavoja ja -ohjeita eri medioista. Vaimoni sai ystävältään lahjaksi Ottobren kesän 3/2020 numeron, joka oli ensikosketukseni Ottobren maailmaan. Tuosta lehdestä ompelin Ocean Breeze-mekon.

Vanhan suomalaisen sutjautuksen mukaan ”kun itse tekee, saa sellaista kun sattuu tulemaan” ja ompelemisen yhteydessä rauhassa ja ajatuksella tehdessä laatu on monesti parempaa, laadukkaampaa ja pitkäikäisempää, kuin kauppojen pikamuoti. Ompeluharrastuksen ansiosta mietin nykyään pidempään kaupassa tarvitsenko jotain vaatetta oikeasti tai voisinko mitenkään tehdä sitä itse. Varsinkin lastenvaatteiden kohdalla itse tekeminen on korostunut, kun otan tyttäreni mukaan suunnitteluprosessiin. He saavat vaikuttaa vaatteen malliin, väreihin ja kuosiin. Isi sitten miettii vaatteen käytännöllisyys-näkökulmat. Materiaalimenekkikin on lastenvaatteiden kohdalla varsin pientä ja lyhyitä saumoja ompelee nopeasti. Lempi-Ottobre-kaavani on lehden 3/2018 Fairy Wings-mekko, jonka ompelin nuoremman tyttäreni kaksivuotisjuhlamekoksi ja, joka onnistui todella hyvin.

Lähiaikoina olen ommellut lastenvaatteiden lisäksi varsin laajalla skaalalla repuista villakangastakkeihin ja lippalakkeihin. En osaa, enkä halua jäädä jumiin yhteen asiaan tai tekniikkaan vaan yritän oppia jokaisessa ompeluprojektissani uutta. Päivitän Instagram-tililleni ”Isi opettelee ompelemaan”- ompelupäiväkirjaa, jossa kerron miten projekti eteni, mitä muutin kaavasta ja mikä meni vikaan tai minkä voisi tehdä ensi kerralla eri tavalla. Tekemällä ja virheistä oppiminen on minulle luontevaa.

Ompelu on minulle mielen terapiaa sekä itseni kehittämistä.