Suomalainen Paula oli noviisi käsitöissä, kunnes hän päätti tehdä kastemekon esikoispojalleen. Vaikka kastemekko ei ollutkaan kaikkein helpoin projekti, hän oli todella ylpeä saadessaan sen valmiiksi juuri ennen suurta juhlapäivää. Mekon valmistuttua Paula innostui ompelemisesta niin, että siitä on muodostunut jo viikoittainen harrastus. Me ilahduimme sekä Paulan kastemekkokuvasta että kuvaan liittyvästä tarinasta. Paula kirjoittikin palaavansa aika ajoin muistojen laatikon luo ihastelemaan mekkoa, sillä hän on siitä todella ylpeä!

Perheeseemme syntyi pieni poika toukokuussa 2018. Pojan synnyttyä aloimme suunnitella ristiäisiä. Minut on kastettu isoäitini virkkaamassa kastemekossa, joka on virkattu sopivan kokoiseksi muutamaa viikkoa ennen laskettua aikaa syntyneelle isoveljelleni. Perheemme kastemekko oli siis auttamatta liian pieni pojallemme.

Aloin suunnitella meidän perheemme lasten kastemekon ompelemista vauvan synnyttyä. Olen kokematon käsityön tekijä. Olin ommellut ennen kastemekkoprojektia verhojen käänteitä ja lyhentänyt lahkeita. Kunnianhimoisin ompelukokemukseni oli oman rippihameeni ompeleminen melkein 15 vuotta aiemmin. Rippihameprojektissa oikaisin kaikki mutkat, en ymmärtänyt saksankielisiä kaavan ohjeita ja kaavamerkkejä. Hävitin hameen häpeissäni vuosia sitten, kuvia on muistona…

Kunnianhimoisena ja itsevarmana otin haasteen kastemekon ompelemisesta vaataan. Olin kuullut Ottobre-lehdestä ja tiesin, että jossain vanhemmassa lehdessä on kastemekon kaavat. Kaavalehtiä löytyi kaupunginkirjastosta ja lainasin niitä suuren pinon, koska en osannut valita ihanimpia lehtiä. Tärkein kaavalehdistä oli kuitenkin kastemekon kaavat sisältänyt lehti 1/2003.

Valitsin kaavaksi kaavan yksi. Halusin mekkoon yksinkertaisen muodon, joten jätin kauluksen ja laskokset pois. Kaavamuunnokset olivat kokemattomalle ompelijalle haaste. Selvisin projektista kai ensikertalaisen onnella… Mekko valmistui nopeasti, mutta viimeistely vei aikaa. Jokin kaunis yksityiskohta mekkoon oli tultava, joten ompelin helmaan käsin leveän pitsin. Heinäkuun helteessä pitsiä ommellessa, vain muutamaa päivää ennen ristiäisiä, meinasi tulla itku ja kiire, mutta mekko valmistui ennen juhlapäivää.

Muistan, kuinka ylpeä olin mieheni pidellessä poikaamme kastepäivänä sylissä. Mekko näytti upealta. Käyn aina välillä edelleen ihastelemassa mekkoa muistojen laatikossa. Valkoinen pellava on upea materiaali ja mekko on ”ihan minun näköinen”, juuri sellainen, kuin haaveilin sen olevan.

Kastemekon ompelemisen jälkeen innostuin ompelemisesta. Lainaamistani lehdistä löytyi ensin vauvan legginssien kaava ja sitten bodyn kaava. Kolmen valmiin trikoovaatteen jälkeen tilasin saumurin, kävin saumurinkäyttökurssin ja annoin koneiden laulaa. Olen ollut Ottobre-lehden kestotilaaja parin vuoden ajan ja olen ommellut pääsääntöisesti joustavista materiaaleista itselle, perheelle ja lähimmille ystäville perusvaatteita. Ompelusta on tullut lyhyessä ajassa rakas harrastus, jonka parissa vietän aikaa viikoittain.

Olen kiitollinen Ottobre-lehden kauniista ja innostavista kaavoista ja Paimion myymälän ihanasta asiakaspalvelusta. Paimio on perheemme pyhiinvaelluskohde, jonne kaikki lähtevät mielellään.